MELKEIN VALMIIT PORTAAT

Kuten kaikki muukin tässä talossa, myös portaat ovat melkein valmiit. Viiden millin mittavirheen vuoksi portaiden kokolattian liimaaminen siirtyi eteenpäin ennen muuttoa, ja muuton jälkeen matto on joutunut kilpailemaan paikastaan to do -listalla monen muun asian kanssa. Nyt askelmat ovat vihdoin saaneet maton pintaansa. Ainakin melkein kaikki askelmat. Sain Helmasta uudet mattopalat heti kun soitin, mutta varastosta löytyvä matto ei riittänyt ihan kaikkiin portaisiin. Nyt odottelemme uutta tilausta melkein valmiiden portaiden kanssa.

Olin saanut Helmasta erittäin hyvät ohjeet projektiin jo ennen tilauksen tekemistä. Matto leikattiin valmiiksi suurin piirtein askelman kokoisiksi paloiksi, jolloin sitä oli helpompi käsitellä asennusvaiheessa. Asennukseen suositeltiin kontaktiliimaa, joka tarraa kiinni riittävän nopeasti pitääkseen kiinni myös askelman "pystyseinän". Muutaman mutkan, koeliimauksen, rautakauppakäynnin ja paniikkipuhelun jälkeen päädyin käyttämään askelman päällä samaa kaksipuoleista asennusteippiä, jolla matto liimattiin aulaan - ja kontaktiliimaa pystyseinien liimaamiseen. (Vaikka liimapurkin kyljessä lukee "ei saa käyttää kokolattiamaton asentamiseen", voi sitä silti käyttää. Portaissa.) 

Teippi on asennuksessa huomattavan paljon armollisempi kuin kontaktiliima, joka todellakin tarraa kiinni välittömästi. Kiinnittämällä ensin maton teipillä askelman pintaan sain aseteltua sen oikeaan kohtaan ja pysymään paikallaan. Sen jälkeen levitin kontaktiliiman askelman pystyseinään sekä mattopalan alareunaan. Puurima auttoi mattoa pysymään ylhäällä sen kymmenen minuuttia, jonka liiman annetaan kuivua ennen kiinnittämistä. Sitten vain tarkasti, mutta nopeasti matto paikalleen. Puuriman avulla maton sai painettu tiukasti kulman yli ja tasaisesti kiinni pystyseinään. 

Vaikka itse sanonkin, on lopputulos kyllä varsin onnistunut.

VALMIITA PINTOJA

Aika menee nopeasti ja tuntuu joka päivä loppuvan kesken. Pitkin hampain raahaudumme työmaalta iltaisin vanhaan kotiin ja jätämme taas kesken jääneet hommat odottamaan seuraavaa päivää. Josko jostain saisi tilattua muutaman lisätunnin vuorokauteen - juuri nyt ne olisivat enemmän kuin tervetulleita!

Onneksi asiat kuitenkin etenevät ja valmistakin tulee. Monta viikkoa odotetut Flosin Wan -valaisimet saapuivat viimein ja pääsivät saman tien paikalleen olohuoneessa ja lasikuistilla. Harmittavasti samaa sarjaa olevat Smithfield C -valaisimet ovat niin suolaisen hintaisia, etteivät tässä vaiheessa mahdu budjettiin. Ne sopisivat yläaulaan täydellisesti Wanien kaveriksi. Ehkä sitten myöhemmin… 

Keittiön spottivalaistus sai täydennystä Artemiden Tolomeoista. Pakettien avaaminen meinasi aiheuttaa lievää paniikkia, kun valaisimissa olikin johdot ja pistokkeet roikkumassa. Onneksi taitava sähkäri askarteli piuhat piiloon seinään ja kytkökset kiinnitysosan taakse. Edes minä en huomaa lampuissa itse porattuja reikiä. 

TEE-SE-ITSE

Viikonloppuna ohjelmassa oli yksi talon suurimmista, tai ainakin haastavimmista tee-se-itse -projekteista. Olimme hankkineet yläkerran aulaan ja portaisiin Mattotalo Helmasta kokolattiamaton, jonka aioimme itse asentaa. Helpotusta projektiin toi se, että matto oli valmiiksi leikattu oikeaan leveyteen, ainoastaan aulan kulmat, ovien ja ikkunoiden syvennykset ja pienet hienosäädöt piti tehdä itse. Levittäminen olikin sitten ihan oma lukunsa. Kahdeksan metrisen maton asettelu ja suoristaminen ei ole ihan yksinkertaista. Mutta kun matto lopulta oli paikallaan, se kiinnitettiin reunoista kaksipuoleisella mattoteipillä ja nyt se on listoja vaille valmis. 

Viikonlopun kohokohta oli sunnuntain naistentalkoot. Nyt on seinät ja katot pyyhitty pölystä, ikkunat pesty ja kuulumiset vaihdettu. Ja eihän talkoot ole talkoot ilman hyvää ruokaa ja juomaa. Kiitos ihanat naiset!