25. heinäkuuta 2014

KESKENERÄISYYDEN SIETÄMISTÄ

Olen lukenut ja kuullut monista rakennusprojekteista, joissa muuton jälkeen tekemättömien töiden eteneminen hidastuu tai tyssää kokonaan ja päällimmäisenä tuntuu totaalinen uupumus. Niin myös meillä. Ilo uudesta kodista, epätoivo tekemättömistä töistä, purettujen tavaroiden kaaos ja lapsiperheen arki pyykkivuorineen sekoittuvat tasaiseksi massaksi, joka on kuorrutettu uupumuksella. Yritän lohduttaa itseäni ja Miestä sillä, että eivät ne kiinnittämistä odottavat listat lähde minnekään, vaikka muutaman päivän viettäisi rannalla. Eikä maailma kaadu siihen, jos kirjoja säilytetään hetki laatikoissa. Johan ne viettivät vuoden varastossa ja siitäkin selvittiin. 

Vielä keväällä uhosimme muuttavamme vasta sitten, kun kaikki listat on kiinnitetty ja viimeisetkin yksityiskohdat viimeistelty. Pah. Terveisiä keskeneräisyydestä!







7. heinäkuuta 2014

VALMIITA PINTOJA

Aika menee nopeasti ja tuntuu joka päivä loppuvan kesken. Pitkin hampain raahaudumme työmaalta iltaisin vanhaan kotiin ja jätämme taas kesken jääneet hommat odottamaan seuraavaa päivää. Josko jostain saisi tilattua muutaman lisätunnin vuorokauteen - juuri nyt ne olisivat enemmän kuin tervetulleita!

Onneksi asiat kuitenkin etenevät ja valmistakin tulee. Monta viikkoa odotetut Flosin Wan -valaisimet saapuivat viimein ja pääsivät saman tien paikalleen olohuoneessa ja lasikuistilla. Harmittavasti samaa sarjaa olevat Smithfield C -valaisimet ovat niin suolaisen hintaisia, etteivät tässä vaiheessa mahdu budjettiin. Ne sopisivat yläaulaan täydellisesti Wanien kaveriksi. Ehkä sitten myöhemmin… 




Keittiön spottivalaistus sai täydennystä Artemiden Tolomeoista. Pakettien avaaminen meinasi aiheuttaa lievää paniikkia, kun valaisimissa olikin johdot ja pistokkeet roikkumassa. Onneksi taitava sähkäri askarteli piuhat piiloon seinään ja kytkökset kiinnitysosan taakse. Edes minä en huomaa lampuissa itse porattuja reikiä. 




TEE-SE-ITSE

Viikonloppuna ohjelmassa oli yksi talon suurimmista, tai ainakin haastavimmista tee-se-itse -projekteista. Olimme hankkineet yläkerran aulaan ja portaisiin Mattotalo Helmasta kokolattiamaton, jonka aioimme itse asentaa. Helpotusta projektiin toi se, että matto oli valmiiksi leikattu oikeaan leveyteen, ainoastaan aulan kulmat, ovien ja ikkunoiden syvennykset ja pienet hienosäädöt piti tehdä itse. Levittäminen olikin sitten ihan oma lukunsa. Kahdeksan metrisen maton asettelu ja suoristaminen ei ole ihan yksinkertaista. Mutta kun matto lopulta oli paikallaan, se kiinnitettiin reunoista kaksipuoleisella mattoteipillä ja nyt se on listoja vaille valmis. 





Viikonlopun kohokohta oli sunnuntain naistentalkoot. Nyt on seinät ja katot pyyhitty pölystä, ikkunat pesty ja kuulumiset vaihdettu. Ja eihän talkoot ole talkoot ilman hyvää ruokaa ja juomaa. Kiitos ihanat naiset!